Aseman etupihalle alkoi kerääntyä vaihtareita. Hieman määräajan jälkeen tutorit johdattivat porukan laiturille ja pienen odottelun jälkeen junaan. Se olikin sitten aivan täynnä, lähes koko vaihtariporukka joutui seisomaan 45 minuutin matkan. Lähtö oli täsmällisesti yhdeltätoista. Minulla ei ollut mitään käsitystä koko matkasta, joku linna oli ilmeisesti tarkoitus nähdä. Karri osasi valistaa myös viinifestivaaleista. Matkalla ohitimme pienempiä kyliä ja kaupunkeja ja ylitimme yhden isomman joen, jonka tulkitsimme (oikein) Reiniksi. Matka sujui ihan mukavasti.
Neustadissa meidät johdatettiin pois laiturialueelta, hämäävästi bussiaseman pihaan. Sitten ilmoitettiin, että edessä olisi noin tunnin kävely, vauhdista riippuen. Matkaan lähdettiin lopulta karttaa lukevien tutoreiden johdolla. Pienen keskusta-alueen jälkeen alkoi ylämäki. Se ei loppuisi ihan nopeasti. Kävelimme sillalla yli raiteiden ja jatkoimme läpi omakotialueiden. Hienot omakotitalot (joista täytyy olla upeat näkymät) jäivät taakse ja mäen jatkaessa nousuaan astuimme metsään. Tie kiemurteli ison mäen, melkein vuoren, kylkeä ylöspäin eurooppalaisen lehtimetsän keskellä. Maa oli pudonneiden lehtien ja outojen siementen tai kastanjojen peitossa. Oli kyllä varsin hienoa kävellä siellä metsässä, olinkin jo ensimmäisellä bussimatkalla miettinyt, millaista olisi olla tällaisen vuoren rinteillä. Ulkoapäin katsoen metsä peittää kaiken yhtenä vihreänä pintana. Matkaa riitti lähes viisi kilometriä, suuri osa siitä vähintään pientä nousua. Välillä puiden välistä aukesi hienoja maisemia Reinin laaksoon. Pidimme vain muutaman lyhyen tauon, että hitaampi takajoukko saisi meidät kiinni. Mitä korkeammalle kiipesimme, sitä enemmän mäntyjä tuli vastaan ja sitä suomalaisemmalta metsä näytti. Linnan luona oli bussipysäkki, joten oli selvää, että maisemareitti oli tosiaan osa matkaa. Inttimarssi! Jee! Minulla on toki ollut jonkinasteiset ulkoiluvarusteet päällä koko täällä olon ajan eikä pikku marssi tuottanut maihareissa ongelmia ja evästäkin oli mukana.
Itse linnan, Hambacher Schlossin luo piti vielä nousta jyrkkä asfalttitienpätkä. Vihdoin ylhäälle päästyämme avautui linnan portilta todella hieno näköala laaksoon ja sen moniin pikkukyliin. Kylät olivat kilometrien päässä toisistaan ja välissä sijaitsi viinipeltojen erivärisiä suorakaiteita. Kauempana näkyi savupiippuja ja tuulivoimaloita. Otimme paljon kuvia, myös yhteiskuvan koko porukasta. Sitten jakauduimme ryhmiin linnakierrosta varten. Minä tungin 35 ihmisen joukossa pienellä teatterilla piristetylle saksankieliselle kierrokselle.
Opas oli nainen pitkässä leningissä, ilmeisesti aikaan kuuluvassa. Hän johti meidät linnan ylimpään kerrokseen, portaita pitkin, tietty. Opas pyysi vapaaehtoista kantamaan lippua ja meksikolainen Aldo oli heti käsi pystyssä. Esitys alkoi. Meille kerrottiin jostain Napoleonin aikaisesta juhlasta, joka oli lähtenyt liikkeelle kyseisestä linnasta ja muuttunut kapinaksi. Vapaus ja veljeys ja kuninkaan mestaus. Esityksessä ei ihan täysillä pysynyt perässä, mutta se kuvasi saksan osien pyrkimyksiä eroon kuninkaista, Ranskan mallin mukaan. Näimme myös ihan ensimmäisen Saksan lipun. Se oli vähän haalistunut, mutta hieno juttu, kuitenkin. Esitys vei linnan pihalle ja kertoi myös sen historiasta. Roomalaiset ja keltit olivat niitä ensimmäisiä kiviä muurailleet. Taivas oli pilvinen ja tuuli kylmästi. Aldon lippu liehui hienosti. Esityksen päätyttyä linnan pihalle Felix-niminen tutor halusi vielä käydä katsomassa huoneet läpi. Pienen odottelun jälkeen tutorit totesivat, että oli aika lähteä Neustadin viinifestareille. He yrittäisivät hommata bussikyytiä, mutta halutessaan sai myös kävellä, joko suoraa, tai tuttua reittiä.
Minä ja Karri päätimme lähteä kävelemään, bussi olisi kuitenkin täynnä. Suomalaiset tytöt liittyivät seuraan. Tie kulki metsässä ja kiersi linnan mäen ennen kuin lähti laskemaan kohti kyliä. Juttelimme siinä kävellessä kaikenlaista asumisesta harrastuksiin. Ensimmäisten talojen vihdoin tullessa vastaan oli selvää, että matkaa riittäisi. Valtavan isot omakotitalot pienillä tonteillaan eivät näyttäneet vähääkään siltä, mitä olimme seudulla nähneet. Alamäkeen oli kuitenkin helppo suunnistaa ja juttua riitti, vaikka nälkä alkoikin jo tulla. Talot yhtyivät omakotialueesta kyläksi ja maastokin tasaantui, mutta Neustadista tai viinistä ei näkynyt jälkeäkään. Tai viinistä näkyi, sitä olisi saanut ostaa vähän väliä. Jossain vaiheessa huomasimme kadun toisella puolella ruotsalaispariskunnan, vaihtareita siis. Vilkutimme ja hymyilimme, mutta ruotsalaiset katosivat pian omalle reitilleen. Lopulta salakavalasti pienen kivimuurin takana tie syöksyi jyrkkään laskuun, joka oli tuttu aamun noususta! Olimme perillä! Viinifestarit löytyivät helposti ja ruotsalaisetkin ilmaantuivat taas.
Itse viinifestareilla juhlittiin siis uutta satoa ja tarjolla oli tuoretta viiniä. Oli juhlien viimeinen päivä ja paikka oli melko kuollut saapuessamme. Olimme pitkästä reitistä huolimatta ensimmäisinä perillä. Kaikilla oli niin nälkä, että etsimme äkkiä alueelta ruokapaikan. Pienen ulkona istuskelun jälkeen siirryimme sisätiloihin, missä tarjoilija ottikin tilauksen vastaan. Pihvi, sipulia ja paistettuja perunoita, sekä lasi uutta punaviiniä maistui kaikille. Viini maistui melkein viinimarjamehulle. Koska tunnelma festareilla oli kuollut ja taivas pilvessä, ilmaa viilentäen, ei oikein huvittanut jäädä. Ruotsalaiset Emma ja Martin, jotka näin jo ekana iltana, olivat myös lähdössä. Junaliput kuitenkin vaativat viiden hengen porukoita, emmekä saaneet tasalukuja kasaan ennen kuin 18.15. juna lähti. Niinpä tilasimme lasit valkoviiniä (maitolaseista täällä viintä juotiin!) ja istuimme odottamaan. Martin ja Emma onnistuivat hankkimaan tarpeeksi porukkaa 19.10. junaa, johon ehdimme mainiosti. Pääsimme istumaankin.
HaDiKossa odotti avain postilaatikossa! Koska olin aamulla poistanut lakanat sängystä, eikä K1 muutenkaan enää huvittanut, päätin muuttaa heti. Kannoin tavarani K4:ään. Ihmettelin vähän hajua ja paikan tilavuutta ja hienoutta ja tuolia verrattuna K1:een. Saapuessani vastaan tulivat heti Damyen ja vastapäätä asuvan Jennifer. Hän oli lähdössä jonkun kerroksen asukkaan valmistujaisjuhliin poikakaverinsa kanssa, mutta piti silti esittelykierroksen minulle. Täällä on asiat varsin hyvin. Juotavaa saa ostaa, pakastimiakin löytyy, keittiö on iso ja vessoja on kolme. Asukkaatkin tuntuvat mukavilta. Minut kutsuttiin heti juhliin mukaan, mutta en jaksanut mitenkään ja kieltäydyin kohteliaasti. Myöhemmin näin vielä juuri kerrokseen muuttaneen Nicon, joka sääti jotain sänkynsä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti