Päivä 1

Kohtuullisen rankan valmistelukuukauden jälkeen lähdin 20.9. Pirkkalan lentokentältä kohti Saksaa. Ryanair lensi tehokkaasti ja edellä aikataulua, oikoreittiä, kuten kapteeni asian ilmaisi. Lentoemännät eivät olleet suomalaisia. Kone oli melkein täynnä, kai, mutta istuin käytäväpaikalle jonkun vanhan pariskunnan viereen, lähelle nokkaa, joten minkäänlainen turistiluokan ahtausahdistus ei päässyt minuun iskemään.

Hotelli, B&B Hotel, oli Hahnin terminaalia vastapäätä, tien toisella puolella. Nätti vastaanottohenkilö ei ymmärtänyt nimeäni ja kirjoitti varausnumeron koneelle väärin, mutta löytyi se varaus sieltä lopulta. Huone oli neljännessä kerroksessa. Siellä oli sänky, televisio ja pesuhuone ja parit jakkarat. Muuta ei tarvittukaan. Kun sain tavarani, yhteensä n. 40 kiloa, sisään, kaivoin läppärin esiin ja löysin nopeasti hotellin wlan-verkon. Siihen rekisteröityminen onnistui kätevästi ja ilmaiseksi, salasana tuli tekstiviestinä. Sitten skypetin kotiin. Seuraavaksi oli nälkä ja koska hotelli tosiaan oli mallia B&B, lähdin lentokentälle syömään. Pizzajono ei huvittanut, joten päädyin jonkun Fritzin hampurilaispaikkaan, jossa tosin oli ainoastaan nuggetteja ja ranskalaisia jäljellä. Lähestyihän kello yhdeksää. Syötyäni kiertelin terminaalissa. Saksalaisessa auringonlaskussa etsin vielä bussipysäkin, jotta ei aamulla tarvitsisi hätäillä. Hotelliin palattuani katselin telkkarista NCISsää, saksaksi dubattuna, toki. Sieltä löytyi myös MTV (dubattu South Park!) ja leffakanava, jolta tuli 300 (die Unstirbliche!). Lueskelin vähän ja menin nukkumaan. Ikkunasta näkyi Orion, mutta ei Otavaa. Tuli se unikin joskus.
 Hotelli