Taivas oli harmaa kun lähdin kohti AAA:ta ja kielikurssia. Tilaisuus alkoi tutussa salissa. Meidät jaettiin koemenestyksen perusteella ryhmiin. Minun nimeni huudettiin noin kolmannen ryhmän kohdalla, mikä saattaa kuvata menestystä, tai sitten ei. Mukavanoloinen setä otti meidät joka tapauksessa mukaansa ja johdatti meidät kaupungista kertoillen jonnekin Kaiserstrassen eteläisten kortteleiden syövereihin, jossa sijaitsi yliopiston kielikeskus.
Kolmannessa kerroksessa meitä odotti frau Kintzen, perinteisen hermostuttavan hienostunut ja äkkipikaisen oloinen saksanopettaja. Hän esitti etymologisia tulkintoja nimistä ja laittoi meidät ratkomaan ristikkoa. Lisäksi hän kertoi kurssin ohjelmasta, johon liittyi referaatti ja museokäyntejä. Ryhmässä oli viisi jäsentä, kaksi ranskalaista, australialainen tyttö ja vielä norjalainen. Noin puoli yhdeltätoista oli vartin tauko, jonka käytimme kotitehtäväksi tulleen ristikon ratkomiseen. Tauon jälkeen aikaisempi setä palasi opettamaan meitä ja esittäytyi uudelleen Juergen Camissariksi. Hänen kanssaan kerroimme taas hieman itsestämme ja saksanopiskelustamme. Hän hehkutti Suomen koulujärjestelmää, poikansa rehtori oli kuulemma käynyt Suomessa kaksi kertaa, mallia katsomassa. Sitten täytimme tehtävälapun, jossa pohdittiin erilaisten kommenttien sopivuutta eri ihmisten kanssa keskusteltaessa, siis mitä voit sanoa pomolle ja mitä kaverille. Samalla hän kyseli, miten vastaavat toimisivat kunkin ryhmäläisen kotimaassa. Kaikki puhe tapahtui saksaksi. Kurssi loppui kahdeltatoista ja jatkuu torstaina yhdeksältä, tällöin isommalla porukalla, kun muutkin ovat saaneet kielitaitonsa testattua.
Oli tarkoitus käydä ensin Kampsissa kahvilla ja mennä sitten Mensaan rekisteröitymään kaupungin asukkaaksi, mutta aloin jutella ryhmän norjalaisjäsenen kanssa ja päätimme mennä suoraan Mensaan. Pummimme kyydin ratikalla. Snorkkeli oli Trondheimista, joten toki keskustelimme Badekarpadlingenista, eli KoRKin Norjanreissuista. Perillä Mensassa odotti ehkä viidensadan metrin jono, jossa jaksoin seisoskella noin kymmenen minuuttia. Torstaina uudestaan!
Illalla oli vaihtareiden kantapöytä, eli Stammtisch, jossain keskustan baarissa. Ulkona oli videotykkiavusteinen jalkapallokatsomo, jossa seurattiin Stuttgart vastaan Barcelona-peliä. Toisaalla, ylioppilaskunnan tiloissa, oli samaan aikaan Metal Battle, jossa minä ja Thomas vierailimme myös. Siellä oli kyllä Metal, mutta ei Battlea. Taistelua ei käyty bändien, vaan dj:den välillä. Tylsää, mutta oli siellä sentään olutta ja Amon Amarthia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti