Heräsin ajoissa viemään avainta herra Hoblnille. Lähtiessäni varauduin toki pieneen byrokratiaan, mutta niin se vaan taas meni, että Poststellelta se nuori kaveri lähetti minut K1:een herra Hoblnin luo, mistä minun piti mennä K4:ään tapaamaan rouva Hoblnia. Hän puolestaan käski minut K2:n kellariin, jossa asukastoimikunta jakoi vuokrasopimuksia. K2:sta palasin K4:ään, odotin viidestä kymmeneen minuuttia rouva Hoblnia, joka otti paperit vastaan, vei minut huoneeseeni, tarkisti, että kaikki tavarat olivat paikalla ja soitti herra Hoblnin paikalle. Hän puolestaan kyseli K1:n vuokrasta ja vakuutusmaksusta ja kun näytin kuitin, Hoblnit sopivat, että rouva maksaisi vakuutuksen minulle takaisin ja herra puolestaan rouvalle. Rouva Hoblnin toimistossa sain rahat käteen, allekirjoitusta vastaan ja varmistin vielä toistamiseen, että tulevaisuudessa postitse saapuva pankkitilin numero ei ollut ongelma. Siinäpä se.
Kielikurssin tasokoe alkoi 11.45 ja matkaan lähdin puolisen tuntia ennen. Kokeen piti olla AAA:ssa, mutta pihassa vastaan tullut Florent ilmoitti sen olevan Tietokonekeskuksessa. Ei tullut edes kiire, aikaa suorastaan jäi! Kellarissa meidät opastettiin oikeaan luokkaan. Itse koe tapahtui netissä, kielikurssin järjestäjän sivuilla. Se vaati loggautumisen sisään ja luvan saatuamme aloitimme. Koe sisälsi kahdeksan aukko-tehtävää, joihin piti täydentää sanojen osia. Tuttua saksanopettajani Norbert Jölichin ansiosta. Aikaa oli viisi minuuttia per teksti. Tulokseni taisi olla 55% oikein, eli taso B1. Luokan ulkopuolella olivat suomalaiset tytöt, jotka olivat myöhästyneet koepaikan siirron takia ja joutuisivat suorittamaan testin vasta huomenna. Lähdin keskustaan. Oli taas ihan järkyttävä hellepäivä.
Kello kahdelta alkoi kaupungintalon edessä kaupunginjohtajan tervetulotoivotus. Meidät johdatettiin yllättäen sisään, kaupunginjohtajan vastaanottoa varten. Suuressa kaupunginvaltuuston salissa korkean seinän peitti todella hieno tyylitelty kaupungin kartta, jossa näkyvät kehät ja säteet ja satama ja Rein. Siihen oli merkitty myös oikeuden, taiteen ja urheilun symboleja. Varakaupunginjohtaja puhui ensin, vastuussa opiskelusta ja maahanmuutosta kun on. Hän kertoili kaupungista ja omista vaiheistaan englanniksi, välillä myös espanjaksi. Toinen puhuja oli eräs yliopiston rehtoreista. Hän hehkutti yliopistoa. Sitten katsoimme kaupungin mainosvideon. Editointi on vähän kehittynyt kaheskytluvulta, mutta muuten nämä ovat aina samanlaisia, musiikkia myöten. Videon jälkeen tarjottiin vielä viereisessä pikkusalissa appelsiinimehut ja mainoskassit.
Ostin Aldista, eli Saksan Lidlstä, tutorien suositteleman Aldi Talk-prepaid liittymän. Asunnossa asensin sen, laitoin vanhan kännykän Soneran sim-kortilla varustettuna latautumaan ja keitin kahvit. Kesti melkein viisi tuntia, ennen kuin uusi sim-kortti suostui aktivoitumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti