Vuoret

Münchenin-reissun jälkeen Karlsruhe löysi säätilan. Tähän asti se on ollut vähän sinne päin, hieman viileää, vähän lämpimähköä, tihkusadetta, satunnaisesti räntää. Nyt alkoi helle ja kunnolla. Koko viikon päivälämpötilat pysyivät yli kolmessakymmenessä asteessa ja torstai-iltana kuuma, seisova ja kostea ilma päättyi komeaan ukkosmyrskyyn. Puoliltaöin kaatosade ja parhaimmillaan kerran kymmenessä sekunnissa välähtelevät salamat jatkoivat tunnin ennen laantumistaan. Sama toistui perjantaina, mutta vähän heikommin. Tai ehkä myrsky ei sillä kertaa ollut suoraan kohdalla.

Torstaina oli taas (vihdoin!) luentoja. Saksassa opetetaan hydrauliikkaa paljon syvällisemmin kuin Suomessa. Saksa onkin hydrauliikan Mekka.

Lauantai, 31.5.
Nyt oli paikka ja aika lähteä vuorille, tällä kertaa yksin. Kuuden aamujuna vei minut taas Müncheniin ja sieltä jatkoin Garmisch-Partenkircheniin. Siellä en kovin kauaa ehtinyt viipyä, mutta aika pieneltä kylältä se vaikutti. Sieltä lähtee sellainen hammaskiskojuna Saksan korkeimmalle vuorelle, Zugspitzelle.


Garmisch-Partenkirchenin maisemia


Juna kulkee ensin vuorten välisessä laaksossa ja nousee sitten komeissa maisemissa vuorenrinteelle ja jatkaa lopulta satoja metrejä jyrkästi nousevassa tunnelissa SonnAlpin-solaan, viimeisen nousun juurelle. Siellä on laskettelukeskus, missä kävin syömässä. Lunta ja jäätä löytyi myös, paikka on niitä valkoisia kohtia, jotka alempaakin erottaa. Sinne oli rakennettu Saksan korkeimmalla sijaitseva kirkko, pieni kappeli jäävirran keskellä. Kävelin lumessa ja katselin maisemaa hetken ja jatkoin sitten kaapelihissillä pilviin, huipulle.

Kirkko korkealla


Huipun asema pilvien keskellä

Vuoren korkeimmalle kohdalle, 2962 metrin korkeuteen, on rakennettu yllättävän iso kompleksi, josta löytyi muutama ravintola, pieni museo, sääntutkimuskeskus ja hotelli. Huipulla on myös raja-asema Saksan ja Itävallan välillä. Kiertelin sumuisella asemalla suunnilleen tunnin. Kahvit juotuani nousin korkeimmalle näköalatasanteelle ja tuuli raotti pilviä niin, että näin ympäröivät Alpit. Kirkkaammalla säällä Zugspitzeltä olisi ollut valtaisan hienot näkymät neljään valtioon, nyt sieltä näkyivät vain ympäröivät vuoret. Tilanne ei silti onnistunut harmittamaan, hienoa siellä oli joka tapauksessa, pilvien ympäröimänä paikka oli kuin toisesta maailmasta.

Laskettelukeskus





Laskeuduin takaisin laaksoon kaapelihissillä, joka kulki aika jyrkästi vuorenseinän suunnassa. Sen tullessa alas pilvistä ilmestyi ympärille jälleen uskomaton maisema Eibsee-järven ympäristöstä. Hissi kulki nopeasti ja junaa odotellessa ehti käydä järven rannassa. Metsä ja ilmasto muistuttivat suomalaista ja vaikka olikin kaunis kesäpäivä ja lämmintä, oli paikka kaukana Karlsruhen painostavuudesta.


Hississä


Eibsee

Garmisch-Partenkirchenissä en taaskaan ehtinyt kierrellä kovin kauaa, täytyi jatkaa matkaa kohti Innsbruckia. Juna kulki sentään aika lähetä hyppyrimäkiä. Junamatka vei taas Alppien keskelle. Itävallan pohjoisosissa ne eivät ole yhtä korkeita kuin Sveitsissä, lumihuippuiset vuoret olivat harvassa. Innsbruck sijaitsee yhden vuorijonon pohjoisempana kuin tammikuisella laskettelureissulla vieraillut vuoret, mutta en minä maisemia tunnistanut. Hyppyrimäet näkyivät sielläkin vähän kauempaa.

Garmisch-Partenkirchenin hyppyrimäet

Innsbruckin nuorisohostelli ei ollut ihan aseman vieressä ja kesäkuun alusta alkaneiden jalkapallon EM-kisojen järjestelyt sekoittivat liikennettä sen verran, että päätin kävellä. Innsbruck oli mukavanoloinen kaupunki.

Innsbruckin asema

Inn-joki

Sunnuntai 1.6.
Lähdin liikkeelle aikaisin ja onnistuin tällä kertaa bussiyhteydessä. Junalla jatkoin takaisin Saksan puolelle ja pääsin muutaman vaihdon ja useamman tunnin jälkeen Berchtesgadenin kylään. Sitä en jäänyt katselemaan, kohteena oli Obersalzbergin vuori ja Kehlsteinhaus eli Kotkanpesä, Hitlerin teetalo ja ainoa jäänne alueella 2. Maailmansodan aikaan sijainneesta natsihallinnon keskittymästä (joka pommitettiin sodassa tehokkaasti ja sittemmin poistettiin, koska rauniot keräsivät uusnatseja). Huipun lähelle kuljetettiin turisteja busseilla. Paikalla olikin yllättävän paljon porukkaa, kerralla ylös vietiin neljä bussilastillista. En arvellut siellä olevan niin paljon ihmisiä vielä tähän aikaan vuodesta. Viimeinen osuus huipulle noustiin syvällä vuoren sisällä sijaitsevalla hissillä, joka oli rakennettu jo Hitlerille. Kotkanpesä oli korkeammalla kuin olin kuvitellut ja vaikka maisemia taas haettiinkin, olivat ne odotettua hienommat. Etelässä näkyivät Itävallan lumihuippuiset Alpit ja pohjoisessa Saksan mäkinen metsämaasto. Vieressä nousi pilvien peitossa piileskelevä Watzmann-vuori (Saksan kolmanneksi korkein). Kiertelin huippua vähän yli tunnin. Itse rakennuksessa on ravintola, mutta sielläkin pääsi katselemaan. Paluumatkalla oli paljon vähemmän ihmisiä. Bussiyhteydet takaisin Berchtesgadenin asemalle toimivat hyvin ja sieltä löysin kätevästi Salzburgiin, takaisin Itävaltaan siis, lähtevän junan, ei tarvinnut odotella kuumaa ja ahdasta bussia.


Kotkanpesä





Sound of music?

Hissin ovi vuoren sisällä


Salzburgiin menin oikeastaan siksi, että sen kautta pääsi Müncheniin nopeammin kuin paikallisjunilla ja Münchenistä taas pääsee pikajunalla Karlsruheen. Näin ainakin Internet minulle väitti. Siihen mennessä kerääntyneet aikareservit olivat Salzburgissa käytettävissä ja ehdinkin kävellä vanhankaupungin poikki aina linnavuoren juurelle asti. Matkan varrelle osui monta hienoa kirkkoa ja Mozartin syntymätalo. Linnassa en ehtinyt käydä, mutta se taisi olla jo siihen aikaan kiinni. Palailin asemalle Salzach-joen vartta ja kävin Mirabel-palatsin komeassa puistossa. Linnan luona ukkonen jo jyrähteli. Ilma oli taas hirmuisen kuuma ja kostea. Junayhteyteni Karlsruheen aloitti kello 19.18 ja oli perillä 01.36. Pääsin Itävallasta pois juuri sopivasti, jalkapallokisojen takia rajoilla otettiin käyttöön passintarkastukset sinä yönä. Vaikka tuskin ne lähtijöiden passeista olisivat kiinnostuneet.

Mozartin syntymätalo

Katedraali

Salzburg

Olipa yllättävän hienon näköinen reissu. Suurin osa viikonlopusta kului junassa istuen, mutta suurin osa junamatkoista kulki kauniiden Alppimaisemien poikki ja ne jotka eivät kulkeneet, kuluivat hydrauliikkaa lukien.

Ensi viikonloppuna odottaa Erasmus-tutorien järjestämä matka Dresdeniin ja Leipzigiin.