Vieraita

Perjantaina, 9.11., oli meidän talon Hausfest. Siellä kävi vähemmän porukkaa kuin edellisissä, K3-talon järjestämissä Halloween-bileissä. Meidän kerros huolehti narikasta. Tilaisuus kesti toki aamuun, mutta suurimman osan ajasta vietimme vaihtariporukalla naapuritalossa, ranskalaisen Thomasin huoneessa, omissa bileissämme.

Lauantai-aamuna ulkona oli harmaata ja pisaroikin vähän. Tuuli oli kova ja kylmä. Asemalla sain odotella hetken, mutta kyllähän ne vanhemmat ja Ville sieltä vihdoin saapuivat. Matka oli kuulemma sujunut ihan hyvin ja Heidelbergiinkin olivat ehtineet pikaisesti tutustua. Kun suuntasimme asemalta hotellille, satoi jo ihan oikeasti, ainakin paikallisella mittapuulla. Hotelli oli tietysti vielä kiinni sinne päästessämme, joten kävimme Ettlinger Torin kauppakeskuksessa syömässä. Hotelliin kirjautuminen onnistui sen jälkeen ilman valtavia ongelmia.


Pienen tauon jälkeen aloitimme kierroksen keskustassa. Saksalainen kahvi oli kuulemma pahaa, ainakin isän mielestä, eikä testattu Kamps-leipomoketju edes tarjoile sitä kaikkein pahinta vaihtoehtoa. Kestihän se totuttelu kyllä minullakin. Muille taisi maistua paremmin. Sade oli lakannut ja tutkimme Kaiserstrassen vaatekauppoja muutaman tunnin. Kävimme jo orientaatiovaiheesta tutussa Multi Kultissa syömässä. Sen jälkeen kävelimme Marktplatzille, mistä perheen oli helppoa suunnistaa hotellilleen. Minä lähdin takaisin asunnolle.

Sunnuntaina porukat tulivat tutustumaan asuntooni. Tuliaisia Suomesta riitti ihan kiitettävästi. Kahvia, villasukkia, viime päivien lehdet ja pullaa sain ainakin. Hetken kiertelyn jälkeen joimme keittiössä kahvit. Ulkona ei satanut ihan vielä, kun lähdimme jatkamaan. Matka suuntautui Wildparkstadionille, Karlsruher Sport Clubin kotikentälle. Stadionin nähtyämme suoritimme yliopistokierroksen ja silloin satoikin jo. Eniten käyttämieni rakennusten esittelyn jälkeen kävimme Burger Kingissä syömässä.


Koska sade ei vaan lakannut, kävelimme linnaan, kaupunkisuunnittelun keskipisteeseen. Linna toimii nykyään museona ja sieltä ei nähtävä hetkessä lopu. Kolme kerrosta ja kellari on kaikki tungettu täyteen näyttelyitä. Muutaman tunnin kiertämisen jälkeen olimme nähneet esineitä aikajanalla muinaisesta Egyptistä aina maailmansotiin asti ja kokeilleet simuloitua junamatkaa rautateiden alkuajoilta. Myös linnan torniin pääsi kiipeämään, kun oven sinne onnistui vihdoin löytämään. Torniin johti 168 porrasta ja kiipeämisen jälkeen näköalat olivat varsin hienot. Myös parvekkeella pääsi käymään, vaikka tuuli ja sade pakottivatkin kävijän takaisin sisälle aika nopeasti.


Iltapäiväkahvit joimme Europaplatzilla, mistä suuntasimme ratikalla rautatieasemalle ostamaan junalippuja. Ratikka kulki ZKM:n kautta. Asemalla äidin saksa (kyllä!) sujui taas vähintäänkin tarpeeksi hyvin ja liput oikeaan suuntaan saatiin ostettua. Sade oli lakannut ja pilvetkin väistyivät sopivasti hämärtyvän illan tieltä. Palasimme siis keskustaan ja kävimme vielä Cafe Emaillessa syömässä. Syötyämme kävelimme hiljalleen Marktplatzille. Pyramidin juurella mietimme jatkoa, mutta ei sunnuntai-iltaisessa kaupungissa ollut oikein mitään tehtävissä, joten päädyimme jäähyväisiin. Lähdin kävelemään Kaiserstrassea, perhe taas suuntasi hotellille. Oli heitä kyllä kiva nähdä!



Seuraavana aamuna onnistuin varamaan netin kautta liput Iron Maidenin heinäkuiselle Helsingin keikalle, lomareissu Suomeen siis tiedossa. Aurinko on taas paistanut ja lämpötila käväissyt pakkasen puolella (ainakin vähän) pariinkin otteeseen. Lumesta ei vielä ole tietoakaan, mutta paikalliset puhuvat poikkeuksellisesta kylmyydestä, ei kuulemma joka vuosi tällaista ole. Huomenna, hyvin aikaisin aamulla, lähden Hampuriin. Sinne suuntautuu vaihto-oppilaille järjestetty tutustumisretki.