pps. Lopun ajat

Viimeiset viikot Saksassa olivat hyvin kiireiset ja stressaavat, jopa enemmän kuin osasin odottaa, vaikka osasinkin odottaa aika paljoa. Saksankoe oli helppo, Steuerungstechnikin tentti meni kohtuullisesti, vaikka olikin aika vähän aikaa lukea siihen. Fluidtechnikin tentti oli lähtöä edeltävänä päivänä, enkä toimistoreissuiltani ja läksiäisjuhlilta ehtinyt lukea siihen tarpeeksi ja huonosti kävi, ei mennyt läpi. Olisi pitänyt pyytää sitä erikoisjärjestelyin aiemmalle päivämäärälle, mutta arvioin tekemisen määrän väärin, luulin ehtiväni opiskella tehokkaammin lopun aikoina.

Virallisella puolella. Täytyi hakea TTY:n KV-toimiston lähettämään opiskelutodistukseen leimat ja allekirjoitukset. Muutaman päivämäärän kirjoittaminen ja allekirjoituksen saaminen kesti kuulemma viikon. Sain aikataulua vähän nopeutettua, mutta sitten sihteerit hukkasivat lapun. Onneksi osasin ennakoida tämän ja minulla oli varakappale tulostettuna. Yliopistolta uloskirjautuminen vaati leimat ja allekirjoitukset kansainväliseltä toimistolta, kirjastosta ja opintotoimistosta (joka oli loogisesti perjantaisin kiinni, tämäkin venyi siis viimeisen viikonlopun yli). Kaupungista uloskirjautuminen sentään onnistui nopeasti ja vain yhdessä toimistossa vierailemalla (!).

Jonkinlaisia läksiäisjuhlia pidettiin jossain melkein joka ilta, alkaen Derekin, Thomasin ja Laetitian suomalaisesta päivällisestä, jolle he laittoivat netistä löytämiensä ohjeiden perusteella silakkakääryleitä, maksapihvejä ja ahvenanmaalaista pannukakkua (siinä on rusinoita (?!)), aika onnistuneesti vieläpä. Itse pidin kerroksen väelle pienet illanistujaiset ja tarjosin makaronilaatikkoa,joka on saksalaisille tuntematon ruokalaji. Viimeisenä iltana Karlsruhessa kutsuimme Karrin kanssa vaihtariporukkaa Der Vogelbrauhin.

30.7 luovutin asuntoni kymmeneltä aamulla, hyvästelin paikalla olevat naapurit ja lähdin hiljalleen kohti asemaa. Derek, Thomas ja Laetitia tulivat vielä vilkuttamaan laiturille. En sentään päätynyt Baden-Badeniin… Heidelbergissä ehdin kierrellä hetken, mutta järjettömän kuuma sää esti minkään järkevän toiminnan. Hahnin B&B-hotelliin pääsin kovassa ukkosmyrskyssä alkuillasta. Aamulla kone lähti.


Tähän mennessä on jo vähän ehtinyt toipua reissusta, eikä edelleenkään kaduta.

Hienoa oli.

ps. Pariisi

Perjantai-iltana, 11.7., matkustin (Ranskan vastineella ICE:lle, TGV:llä, joka oli ahdas ja ruman värinen…) Pariisiin, missä Hervannasta tuttu opiskelukaverini Teemu on tämän kesän töissä. Teemu tarjosi majoituksen ja opastuksen, tehden reissusta varsin sujuvan. Teemun kämppä oli varsinkin HaDiKon huoneisiin verrattuna iso. Siellä kelpasi nukkua, päivät sujuivatkin sitten kaupungilla.

Lauantai 12.7.

Lauantaina pääsimme kiertelyn alkuun. Ensimmäisenä kohteena oli Sacre Coueurin kirkko ja Montmartren taiteilijakaupunginosa. Sacre Coueur on rakennettu mäelle ja sieltä on hienot näköalat kaupungille, mutta paikka oli niin täynnä turisteja ja rihkamakauppiaita, että emme jonotelleet sisälle kirkkoon vaan jatkoimme matkaa. Montmartren poikki kävellessämme kävimme kahvilla. Kahvi tarkoittaa espressoa ja amerikkalainen kahvi espressoa, johon kaadettu kuumaa vettä, niin että kuppi täyttyy. Moulin Rouge-kabareen ohi siirryimme kohti keskustaa.

Sacre Coueur

Montmartrea

Tutkiskelimme paikallisia tavarataloja ja löysimme Hard Rock Cafeen. Kävelimme Pompidou-keskusta katsomaan. Se on näyttelyhalli, jonka sähkö- ja vesijohdot sekä ilmastointiputket on rakennettu talon ulkopuolelle, mikä jättää sisätilat täysin muunneltaviksi. Sisällä emme käyneet, matka jatkui Notre Damelle. Kirkko oli hieno, sinne kannatti jonottaa sisälle. Jylhä ja hämärä. Turisteja oli tietysti paljon, mutta ei ihan ruuhkaksi asti. Pidin kirkosta.



Notre Damen nähtyämme kävelimme vielä Latinalaiseen kortteliin ja kävimme Luxembourgin puistossa. Söimme lähistöllä kunnon kolmen ruokalajin ranskalaisen päivällisen. Hyvää oli. Illalla kävimme paikallisessa metallibaarissa, Black Dog taisi olla nimi. Ulkoisilta puitteiltaan näytti ihan asialliselta, musiikki oli kuitenkin aika kevyttä.

Koko päivän sää vaihteli pienestä sateesta auringonpaisteeseen ja pahensi flunssaa, joka junassa oli päässyt kehittymään. Kaupungissa oli EU:n huippukokous, olihan Ranska puheenjohtajamaa, ja useampikin autosaattue katkaisi normaalin liikenteen.

Sunnuntai 13.7.

Herätys oli aikainen, nähtävä kun ei ollut loppumassa. Ensimmäinen kohde oli Louvre. Sinne pääsi kätevästi ratikoilla. Olimme perillä ennen kymmentä, eikä jono ollut ainakaan vielä siinä vaiheessa liian pitkä. Pihalla partioivat aseistetut sotilaat. Louvren sisäänkäynti on maan alla, sen lasipyramidin alapuolella. Sieltä kuljetaan ohi muinaisten muurien perustusten ja noustaan itse linnaan. Paikka on valtavan suuri, siellä on näytteillä suunnilleen 35000 taideteosta. Siksi täytyi valita etukäteen, mitä halusi nähdä, ettei eksyisi ihan. Suuntasimme ensimmäisenä muinaisen Egyptin osastolle ja kiertelimme sitä ainakin tunnin. Kokoelma oli erittäin kattava, aseista ja soittimista sarkofageihin ja valtaviin patsaisiin. Kävimme katselemassa myös kreikkalaistyylisiä veistoksia ja ranskalaisia tauluja. Mona Lisalle ei huvittanut jonottaa, mutta kun eksyimme lähistölle, päätimme käydä katsomassa kuitenkin ja onnistuimme näkemään taulun. Se ei ollut niin pieni kuin kaikki, jotka Louvreen mennessään luulevat sitä kovin suureksi väittävät sen olevan. Sattumalta näimme Milon Venuksen ja Samothraken Niken patsaat, jotka myös kiinnostivat turisteja. Ylimmän kerroksen tauluosastolla oli puolestaan aivan hiljaista.

Arpi Pariisin kasvoissa?

Sotilaita oli liikkeellä ja on kuulemma aina, myös EU-kokousten ulkopuolella





Louvresta lähdimme puolilta päivin. Ensin etsimme syötävää, sitten jatkoimme Seinen vartta länteen. Tai luoteeseen. Louvresta joka tapauksessa alkaa linja, jolle sijoittuvat Place de la Concorden obeliski, Champs Elysees-katu ja muutamakin riemukaari. Tätä yritimme seurata ja Louvren puistoa pitkin sinne Egyptistä raahatulle obeliskille asti onnistuimmekin. Siellä vastaan tuli poliiseja, jotka ohjasivat meidät Seinen rantaan. Champs Elysees’llä valmisteltiin seuraavan päivän itsenäisyyspäivän (Bastille Day englanniksi, vallankumouksen muistopäivä tarkkaan ottaen) paraatia ja sen alue oli kävelijöiltä suljettu. Jatkoimme rannassa. Siellä vastaan tulikin oikein hienoja maisemia, Eiffel-torni lähestyi joen toisella rannalla ja virran ylittävät sillat olivat hienoja. Pariisi paljastui odotettua kauniimmaksi kaupungiksi. Lopulta poliisipartiot väistyivät ja pääsimme suunnistamaan Riemukaarelle. Pilvinen taivas iski niskaan pienen mutta rajun sadekuuron. Ehdimme sentään suojautua. Riemukaarikin löytyi. Se oli ehkä vähän isompi kuin odotin ja myös hieno rakennelma. Otimme kuvia. Kaaren katolle ei päässyt tällä kertaa kiipeämään, sielläkin valmistauduttiin paraatiin, ilmeisesti median toimesta. Välillä kaaren ympäröivässä liikenneympyrässä ajoi EU-saattueita. Riemukaarelta lähtevät kadut Champs Elysees ja Avenue de la Grande Armée muistuttivat Berliinin avarasta ja tilavasta tunnelmasta.

Seine

Riemukaari

Champs Elysees

Riemukaarelta suuntasimme etelään ja ylitimme Seinen. Pysähdyimme ihailemaan Eiffel-tornia, jota kohti pian jatkoimmekin. Kuljimme tornin alta. Se oli jopa yllättävän iso ja vaikuttava rakennus, iästään huolimatta. Torniin on aina valtavat jonot, eikä sinne kiipeäminen ollut hetkeäkään suunnitelmissa. Täytyy käydä paremmalla ajalla joskus. Hieno se oli ihan maastakin katsellen. Tornin viereisessä puistossa viriteltiin esiintymislavaa jonkinlaista konserttia varten. Koko kaupunki alkoi olla juhlatunnelmissa. Poikkesimme Hôtel des Invalidesin sotilasakatemialla ja näimme Napoleonin hautakirkon ulkoapäin. Jatkoimme Invalidesin puiston kautta Place de Finlandelle, eli Suomen aukiolle. Se oli aika pieni parkkipaikka kadun ja kerrostalon välissä, mutta oma aukio sentään! Ei ole Ruotsilla vastaavaa! Aukion reunalla on Suomen suurlähetystö, mistä ulos tulevan avustajatytön yllätimme. Hänellä oli kiire, huippukokous käynnissä ja presidentti Halonen vierailulla. Tytön mentyä istuskelimme hetken aukiollamme ja palasimme sitten Teemun kämpille syömään.


Illalla kävimme vielä kiertelemässä kaupungilla. Itsenäisyyspäivän aattoa juhlistettiin ilotulitteilla. Joka puolella räjähteli, kuin uutenavuotena Suomessa. Ilmaiskonsertteja järjestettiin pitkin kaupunkia. Flunssainen olo vain haittasi ja palasimme sisätiloihin aika nopeasti.

Maanantai 14.7.

Herätys oli taas aikainen, koska aioimme mennä katsomaan Champs Elysees’n paraatia. Ratikkamatkalla oli ongelmia, monet pysäkit oli suljettu yleisöltä ja jouduimme ajamaan vähän ohi. Teemu suunnisti meidät kuitenkin aika kätevästi alueelle. Riemukaaren aukion sivukaduilla oli paljon sotilaskalustoa odottamassa paraatin alkua. Etsimme paikat Champs Elysees’n varrelta melko läheltä Riemukaarta ja jäimme odottamaan. Aurinko paistoi ja oli kuuma. Paraati ei alkanut ihan määräaikana. Eikä kovin pian sen jälkeenkään. Lopulta ohi askelsi osasto ratsumiehiä ja heidän perässään sotilasjeepin kyydissä yleisölle heiluttava presidentti Sarkozy. Kadunvarrella odottanut moottoripyöräpoliisiosasto lähti perään, mutta sitten touhu jäi kesken hyvin pitkäksi aikaa. Katselimme talojen katoilla tähyileviä poliiseja. Melkein puolen tunnin odottelun jälkeen Ranskan ilmavoimat löysivät oikean kaupungin ja suorittivat komean ylilennon. Koneet lensivät viiden hävittäjän ryhmissä, mutta mukana oli myös todella isoja koneita, AWACS-ilmavalvontakoneesta kuljetuskoneisiin. Yhteensä ylilentäviä ryhmiä oli melkein kaksikymmentä (verrattuna suomalaiseen perus neljään). Ylilennon jälkeen odottelimme taas, kunnes moottoroidut osastot viimein pääsivät liikkeelle. Panssarivaunuja, jeeppejä, pioneerivälineitä, viestilaitteita, ilmatorjunta-ajoneuvoja ja lopulta (yleisön hurrauksen saattelemana) paloautoja ja ambulansseja ajoi ohi, välillä tosin odottelemaan pysähtyen. Viimeisen hälytysajoneuvon mentyä oli taas tauko, sitten helikopteriosastot suorittivat ylilennon. Niitäkin riitti, taistelukoptereista isoihin kuljetuskoptereihin. Viimeisenä viisi laskuvarjohyppääjää laskeutui jonnekin Place de Concorden suunnille, EU:n ja Ranskan lipuilla koristelluilla laskuvarjoilla. Paraati oli iso ja hieno, mutta kovin epäsotilaallisesti ajoitettu, ainakin meidän kohdallemme. Kenties kaikki sujui hyvin ja ilman taukoja Champs Elysees’n toisessa päässä, missä useamman kymmenen maan presidentit olivat sitä vastaanottamassa. Koko Bastille Day tuli minulle yllätyksenä eikä kuulunut suunnitelmaan ennen matkaa, mutta oli kyllä hienoa nähdä noin iso paraati.

AWACS


Tuntikausien seisoskelu auringossa otti voimille. Jatkoimme silti lähimmälle toimivalle metroasemalle ja ajoimme Latinalaisen korttelin tienoille, Notre Damen eteläpuolelle. Kahvitauon jälkeen kiertelimme alueen sarjakuvakaupoissa. Ranska, Asterixin, Lucky Luken, Tintin ja vaikka minkä kotimaa, ottaa tuon sarjakuvatouhun asenteella ja niitä kauppoja tosiaan riitti. Tarjonta oli lähinnä ranskaksi, vaikka englanninkielisiäkin teoksia löytyi. Myös oheistuotteiden määrä oli suuri, aina erään näyteikkunan 1:1 terminaattoripatsaaseen asti. Kaupat kierrettyämme kävimme testaamassa paikallista hampurilaispikaruokaa ja istumassa Luxembourgin puistossa. Sen jälkeen olikin jo aika valmistautua lähtöön. Lähetin muutamat postikortit, tai yritin ainakin, postimerkkejä ei nimittäin löytynyt niin mistään! Niitä myytiin vain ja ainoastaan tupakkakaupoissa ja keskustan turistialueilla ne olivat loppu. Löysin niitä vasta rautatieaseman lehtikioskista juuri ennen lähtöä.


ICE tuntui Saksalta ja Saksa kodilta. Pariisi oli todella kaunis kaupunki, mutta asukkaat ja krääsän myyjien sun muiden huijarien suuri määrä teki sen jotenkin kylmäksi paikaksi. Tykkäsin Berliinin tunnelmasta enemmän, vaikka nähtävyydet Pariisissa selvästi hienompia olivatkin. Reissu oli mielestäni erittäin onnistunut (vaikka flunssa haittasi yleistä hauskanpitoa) ja kaupungin nähtävyydet tulivat nähdyiksi tehokkaasti, mutta ei liian nopeasti. Tämä oli Teemun ansiota, pätevä opas ja kunnollinen yöpymispaikka (verrattuna johonkin hostelliin) toivat reissuun sujuvuutta ja rentoutta. Siitä kiitos! Pariisiin täytynee palata joskus, nyt kun suunnilleen hahmottaa kaupungin kartan ja nähtävyydet.


Ranskan maaseutua junan ikkunasta