31.7.2008

Loppu

Viimeiset hetket Saksassa ovat käsillä. Kirjoitan tämän hotellissa, Frankfurt Hahnin kentällä. Lento lähtee pian ja sitten se on siinä. Tai onhan siellä Suomessakin vielä byrokratiaa edessä, opintojen hyväksyttämistä ja vaihtoraportin kirjoittamista sun muuta.

Viime viikot olivat aika kiireisiä. Niihin sisältyi monta toimistokäyntiä, tenttiin lukua, pakkausta ja siivousta sekä yllättävän monet läksiäisjuhlat. Armoton helle ei helpottanut. Nyt onkin aika väsynyt olo, mutta pian pääsee saunaan ja Kukkojärveen. Kiirettä piti sen verran, että tästä blogista jäi muutama teksti puuttumaan ja niiden täytyy siis ilmestyä takautuvasti varsinaisen matka-ajan ulkopuolella, varmaankin aika pian.

Ei tässä oikein jaksa edes fiilistellä mennyttä vuotta, mutta sen voi sentään todeta, että tyytyväinen olen. Hieno reissu!


Viime tippaan jäi, mutta ehdinpä kokeilla höyryveturin kyytiä


Huone valmiina kaappi- ja siivoustarkastusta varten


Juna lähtee…



…pyramidi jää. Eiköhän sen löydä vielä muutaman vuoden päästäkin

Kone laskeutuu aikataulun mukaan Tampereelle kello 16.30.

Loppu.

17.7.2008

Lisää matkoja

Dresden ja Leipzig

Dresdenissä ja Leipzigissä käytiin sadan vaihto-oppilaan voimin 6.-8.6. Molemmissa kaupungeissa suoritettiin ohjatut kaupunkikierrokset ja kierreltiin myös omatoimisesti. Yövyimme hostellissa Dresdenissä, Leipzigissä käytiin vain paluumatkalla sunnuntaina. Dresdenin virallinen ohjelma sisälsi myös tutustumisen Volkswagenin Gläserne Manufaktur-tehtaaseen ja myöhemmin yöelämään.

Itäsaksassa oltiin ja sen huomasi. Uudemmat rakennukset olivat karuja, varsinkin Dresdenissä, jonka britit pommittivat matalaksi Toisen maailmansodan lopussa. Leipzig säilytti vanhoja ja kauniita talojaan paremmin ja sen kapeilla kaduilla oli keskiaikaisempi tunnelma, kuin Salzburgissa ikään.


Jo Hostelli huokui neuvostojen voimaa.


Vanhankaupungin keskustaa. Vanhat rakennukset olivat suurimmaksi osaksi tummia brittien palopommien aiheuttaman tulimyrskyn jäljiltä.


Ei miinoja. Neuvostojoukot valtasivat Dresdenin sodan lopussa.


Frauenkirche on saatu restauroitua eikä ole enää musta. Muitakin rakennuksia puhdistetaan hiljalleen.


Volkswagenin mainostehtaassa tuotetaan yhtiön luksusmallia, Phaetonia. Koko tuotantoketju on läpinäkyvien seinien (huom. yllä kuitenkin vain pienoismalli, tehtaan sisällä ei saanut kuvata!) ansiosta nähtävissä ja vaikka se ei lauantaina ollutkaan toiminnassa, pääsi sitä silti katselemaan. Autot kootaan käsityönä ostajan toiveiden mukaan. Phaetonin osto alkaakin auton suunnittelulla ja päättyy suoraan tehtaalta tulevan lopputuotteen vastaanottoon. Tehtaan alakerrasta löytyi vielä simulaattori, oikea Phaeton, jota liikuteltiin hydraulisylintereillä valkokankaan edessä.


Valmiit autot siirretään robottihissillä varastotorniin odottamaan.


Tehtaan ulkoasu toi etäisesti mieleen Stuttgartin Mersu-museon.


Phaeton


Lisää kommunistista arkkitehtuuria Dresdenin keskustassa.


Elben rannalla, lauantai-iltana, oli kauniit maisemat.


Goethen kotikaupungissa Leipzigissä on edelleen hänen Faust-teoksessaan esiintyvä olutkellari, jonka eteen on pystytetty kirjan päähenkilöitä esittävä patsas.


Bach työskenteli Leipzigissä ja hänen hautansa löytyy patsaan takana olevasta kirkosta. Kaupungissa vietettiin vierailumme aikana jonkinlaista Bach-festivaalia.


Leipzigin Stasi-päämajasta on tehty museo.



Karu paikka.


Stasi-agenttien naamioitumisvälineistöä.


Kameroita ja kuuntelulaitteita.


Bach-festareihin liittyi useita ilmaisia konsertteja, joissa soitettiin Wagneria (ja varmaan aika paljon muutakin). Sopi taustamusiikiksi kahvitauolle ja kuulin sen Valkyyrioiden ratsastuksenkin livenä.


Leipzigin rautatieasema on vanha, iso ja hieno.

Berliini

Juhannusviikonloppu vierähti Berliinissä. Olin yksin liikkeellä ja vaikka Karlsruhesta aiemmin lähteneet Karri ja Mikko kaupungissa olivatkin, emme nähneet kertaakaan. Berliinissä oli oikean suurkaupungin tuntua, mutta se myös tilaa. Ruuhkaa ei oikeastaan ollut ja kaupunki vaikutti jotenkin aukealta. Kaksi päivää on tietysti vähän niin suuren paikan tutkimiseen, mutta ehdin nähdä kaikki kuuluisimmat kohteet ja kierrellä Museeninselin, eli keskustan museosaaren museoita. Pidin kaupungista. Sinne täytyy mennä uudestaan.


Kuuluisa Checkpoint Charlie, USA:n ja Neuvostoliiton sektoreiden välinen rajanylitysasema.


Trabantilla olisi päässyt ajelemaan vaikka ihan itse.


Reichstag, Saksan parlamenttitalo, oli komea rakennus ja pääsi arvoonsa varsinkin ilman kovin läheisiä naapuritaloja.



Berliinissä oli kovasti tilan tuntua, leveitä katuja ja suhteellisen matalia rakennuksia. Liekö sitten Liittoutuneiden pommikoneilla ollut osuutta asiaan... Ainakin itse pidin tilanteesta.


Sunnuntaiaamuna ei miljoonakaupungin ydinkeskustassa kovin ruuhkaista ollut. Eikä kyllä oikein muutenkaan, ainakaan minun vierailuni aikana.


Berliinin Tuomiokirkko ja kaukana taustalla kohtuullisen korkea Televisiotorni.


Pergamon-museoon olivat tuoneet kokonaisen kreikkalaisen temppelin. Tai mitä siitä oli jäljellä.


Tuomikirkkoa sisältä.


Kaupunkia Tuomiokirkon katolta.


Altes Museumin muinaisen Egyptin kokoelmat olivat kiinnostavia, vaikka tilanpuutteen takia suuri osa esineistä onkin varastossa. Uusi rakennus on tuloillaan.


Alte Nationalgalerien voiton jumalatar Nike. Paikassa oli myös paljon saksalaista maalaustaidetta.


Brandenburgin portti, tuttu saksalaisista kolikoista.


Pois lähtiessäni löysin vielä sattumalta neuvostosotilaiden muistomerkin.


Berliinin uusi rautatieasema on hieno. Ja iso.

Arkea, juhlaa ja maansiirtokoneita

Helle on jatkunut. Korkein mieleen tuleva lämpötila on 37 astetta, mutta on kai siellä kuumempaakin voinut olla. Iltaisin koetaan edelleen ukkosmyrskyjä. Viime viikolla oli kylläkin viileämpää, mikä johti välittömästi flunssaan. Nyt on taas turvallisen kuuma.

Toissaviikonloppuna (Hervannasta tuttu) Teemu kävi vierailulla. Kävelimme ja katselimme Karlsruhea ja osallistuimme lauantai-iltana HaDiKossa kerrokseni Tour-de-Chambre-bileisiin. Hauskaa oli.


Ajelivat taas vanhoilla ratikoilla. Jonkinlainen juhlapäivä oli.


Teemu kävi ottamassa kuvia.

7.7. osallistuin hydrauliikankurssin Baumachinepraktikumiin, siis jonkinlaiseen harjoitukseen tai laboratoriotyöhön. Käytännössä menimme heidän testialueelleen Hochstetteniin, Karlsruhesta kymmenisen kilometriä pohjoiseen. Siellä pääsimme kokeilemaan erilaisia hydrauliikkaa hyödyntäviä työkoneita aamupäivän ajan. Jakauduimme ryhmiin ja kiersimme rastilta toiselle, laitteita kokeillen.


Kauhakuormaajarastilla kuljetettiin hiekkaa paikasta toiseen.


Kaivurilla kaivettiin kuoppaa ja täytettiin toista. Hauskaa hommaa!


Mersun Unimog-yleisajoneuvolla ajettiin lyhyt maastorata nousuineen ja töyssyineen


Nosturilla piti nostaa betoniharkko verkkoaidan yli, laskea se oikeaan kohtaan ja palauttaa alkuasemaan. Kukaan ei ainakaan kaatanut aitaa.


Lopuksi päästiin vielä testaamaan vanhanmallista Bobcatia, jota ohjattiin kahdella ohjaussauvalla eikä millään hienostelu-joystickilla.

Koneet olivat vanhoja, mutta oli silti hienoa päästä ajamaan tuollaisilla.


Kurssit alkavat olla lopussa. Tällä viikolla viedään viimeisiä luentoja. Saksankoe oli jo, se tuntui menevän ihan hyvin. Koe oli helppo, se sisälsi kaksi sivua tekstiä ja tekstiin pohjautuvia kysymyksiä. Sen verran olen ehtinyt saksaa täällä lukea, että ainakaan ymmärtäminen ei enää tuottanut ongelmia. Saa nähdä, tuottiko vastaaminen. Ensi viikolla odottaa Steuerungstechnikin suullinen tentti, Fluidtechnik jää viimeiselle viikolle, se on kaksi päivää ennen lähtöä.

Lentoliput on siis tilattu. Saksa jää taakse heinäkuun viimeisenä päivänä. Tätä ennen on taisteltava vielä kerran byrokratiaa vastaan. Yliopistolta pitää hankkia kurssien arvosanat ja läsnäolotodistus TTY:lle, kaupungista pitää kirjautua ulos, asunto pitää tarkastuttaa ja avaimet luovuttaa. Pankkitilikin täytyy lopettaa. Lisäksi tiedossa on varmasti kaikenlaista yllätystä. Ainakin asuntoasiat ovat hoidossa, poismuuttoilmoitus on tehty ja takuumaksujen palautus sovittu. Samoin yliopistolla olen käynyt papereita kyselemässä ja homman pitäisi olla selvä. Kaupungista eroamme varmaan jonkinlaisella suomalaisjoukolla.


Kaupasta löytyi Vaasan hapankorppuja, joita näköjään markkinoivat ulkomaillakin. Maistui aidolta.